maanantai 14. kesäkuuta 2010

Yksi rakkauden Sysmä


Olimme viikonloppuna Sysmässä ja käväsin kylällä. Törmäsin itsenäiseen ja itsepäiseen Sysmään, missä olennaista puhevallan kannalta on se oletko muualta tullut vai paljasjalkalainen. Muualta tulleen on ehkä helpompi havaita maailman muuttuneen ja sen vaikutuksia kuntiin. Se taitaa pelottaa?

Sysmäläiset ovat kuitenkin yhdessä rintamassa lähteneet puolustamaan itsenäisyyttään nyt kun ympärillä valmistellaan suurta muutosta (ohessa kuva tulevasta Suur-Lahdesta). Selvitysmiestenkin näkemyksen mukaan Sysmä pärjää itsepäisyydellään, yritteliäisyydellään ja talkoohengellään. Ainakin vielä hetken, sillä kylä ikääntyy ja tulevaisuuden rakentajia puuttuu.
- Tosin kekseliäisyyttä ja yritteliäisyyttä Sysmässä on paljon, mistä osoituksena Yksi Sysmä -julkaisu ja uudistuneet ja laadukkaat kesätapahtumat.

Viikolla sain lehdestäkin lukea, että tuo yhtenäisyys on Sysmässä niin tiivistä, että kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat menneet äskettäin naimisiin. Epäilin, että siinä sitä on valmisteluvalta ja päätöksenteko turhankin lähellä toisiaan. Asiaa on kuulemma paikallisessa aviisissakin käsitelty, eikä kuntaliiton lakimies näe tilanteessa ongelmaa. Aina se mikä on laillista, ei ole sopivaa, mutta senhän toki ratkaisevat lopulta kuntalaiset.

Jotain tuosta yhtenäisyydestä kertoo sekin, että kun tulin pohtineeksi mitä tapahtuu jos pari on erimielinen niin eräs kuntalainen korosti, että Sysmässä on totuttu tekemään päätöksiä hyvässä yhteisymmärryksessä toisin kuin naapurikunnissa. Yhdessä Sysmässä siis yhtenäisyys tekee ihmeitä ja luo avio-onneakin!

Sysmä on aina ollut minullekin sydämen asia, koti. Ja toki arvostan kunnan päättäjien tulevaisuuden uskoa ja kykyä arvioida kuntalaisten parasta. Kesäsysmäläisenä olen tyytyväinen nykytilaan, mutta uskon vakaasti, että se kylä joka sydämessäni on ei katoa, vaikka muutoksia rakenteissa tulisikin.

Oman tilan myötä kylästä on tullut vieläkin rakkaampi, josta jokainen kirjoitettu uutinen on tärkeä ja mielenkiintoinen. Siksi näitäkin tulin pohtineeksi ja kirjanneeksi.

Jatkossa lienee syytä keskittyä kuitenkin raportoimaan tilan kehityksestä, iloista ja sen sellaisesta pienestä ja kauniista.

***