The Tila

2011-07-09T22:30:00.003+03:00

Tällaiset niistä portaista tuli.

Tuvan katto on ollut yksi "murheenkryyni" ja siten uudistamisen kohde. Tällaiselta vanha katto näytti...

Ja tältä uusi. Mielenkiintoisia olivat muuten vanhan katon tiivisteinä olleet vuoden 1961 Keskisuomalaiset. Ilmoitus -palstalla haettiin reippaita nuoria naisia kotiapulaisiksi ja uutisissa oli tapetilla Berliinin tilanne. Muuria ei oltu vielä pystytetty mutta rajoja laiteltiin kovasti jo kiinni.

Kesäkauden alkupuuhat

2011-06-20T16:48:00.019+03:00

Tilablogin pitäminen on jäänyt syystä tai toisesta unohduksiin, vaikka olemme elelleet siellä jo huhtikuun puolelta alkaen viikonloppuja. Kevätkausi alkoi saman kaavan mukaan: hiiren papanoita pesten, saunaa lämmittäen ja tulevan kauden töitä ihmetellen.

Kesän alussa ollaan jatkettu siitä mihin jäätiin ja saatu vähän uusia ideoitakin. Uusista ajatuksista osoituksena yllä oleva kasvimaa, josta juhannuksena haimme salaattiin piristystä ja saamme toivottavasti kesän myötä muutakin satoa.

Pidemmän ajan projektien etenemisestä on osoituksena se, että kukkamaamme sai ensimmäiset istukset kesäkuun alussa. Ihan mukavasti ovat päivänliljat, ruusut ja palava rakkaus sekä muutama muu kukka juurtuneet. Lisäksi yhdellä reunustalla ovat jo mansikat varovaisesti kukkineet.

Kevään aikana on huussi vaihdettu kompostoivaksi. Passaa siellä nyt istua. Ja iso toive on, että tyhjentäminen olisi edes hitusen helpompaa kuin aiemmin. Äiks!

On muuten erikoista, miten keskeneräisyyteen ja tilapäisiin ratkaisuihin tottuu. Jouduimme viime kesänä purkamaan kiviportaat, jotta talon hirret saatiin uusittua ja suojattua. Tänä kesänä olimme olleet tilalla jo ties kuinka monta kertaa, kun tulin ajatelleeksi ettei väliaikainen laatikko-/lautakasa ole välttämättä turvallinen mahdollisille vierailijoille. Siitä ajatuksesta se lähti, että ehkä työprojektit olisi syytä aloittaa portaista, jotta olisi turvallisempaa ja mukavampaa tulla taloon.

Tästä kasasta, pylväistä ja kehikosta on siis meille kehittymässä portaat, joita pitkin on toivoaksemme hyvä kulkea jo tänä kesänä, joka tuntuu olevan hyttysiä ja paarmoja pullollaan.

**

Syksyn töitä

2010-09-13T20:00:00.004+03:00

Viime viikonloppuna oltiin taas Väinölässä. Sää oli lämmin, ei juurikaan satanut vaikka ennusteen mukaan (taas) olisi pitänyt. Meidän mökkimme sijaitsee ilmeisestikin poikkeuksellisen sateettomalla alueella.

Tällä kertaa puuhailtiin syyshommia. Kerättiin ämpärillinen omenia mukaan, pieniä ja melko kirpeitä - enempi aikuiseen makuun. Purettiin myös trampoliini, on muuten huomattavasti vaivattomampi purkaa kuin koota. Ja saunottiin. On se kyllä hyvä sauna!

Talo oli tällä kertaa todella lämmin. Syystä että lämmitimme kammaria ensimmäistä kertaa kamiinalla. Minähän oli moista kapistusta käyttänyt viimeksi Suomen armeijassa vuonna -95 enkä muistanut miten kuumaksi sillä paikat saa. Olis pitänyt lopettaa lämmittäminen aikaisemmin illalla, oli meinaan pikkuisen vaikeaa saada lapsia yöpuulle kun sisällä oli lähes yhtä kuumaa kuin kovimpien helteiden aikana.

Kuvassa tuleva kukkapenkki

Pari edistyksen askelta

2010-08-29T11:17:00.007+03:00

Työt tilalla etenevät verkkaisesti. Se kai kuuluu maalaiselämään, vaikka siinä onkin kiireiselle kaupunkilaiselle totuttelemista. Aloitin jo viime kesänä kukkapenkin rakentamisen, mutta se jäi kesken. Tämän kesän aikana perkasin sen uudelleen sinne hypähtäneistä kasveista, mutta multakuorman tulo kestikin sitten oman aikansa. Niinpä vasta viime viikonloppuna kukkapenkistä tuli kukkia vaille valmis:

- Pari kuutiota multaa minä tuohon penkkiin lapioin. Valkoiset saarekkeet ovat kiviä, jotka jäävät esille. Monenmoista olen tuohon suunnitellut istuttavani mm. mansikkaa, ruusuja, päivänliljoja, palavaa rakkautta ja erilaisia maanpeitekasveja. Hyviä ideoita otetaan vastaan! Piha on aurinkoinen eli aurinkoisen paikan ja hyvin kestäviä perennoja etsiskelen.

Kesän aikana kirjoiteltiin lehdissä siitä, kuinka nykyaikana tehdään paljon erilaisia rakennusvirheitä, mutta osattii sitä ennenkin. Meilläkin on aikanaan rakennettu rappuset liian liki hirsiä ja lopputulos oli surullinen:

Onneksi tällaisetkin pulmat on korjattavissa, kun osaamista löytyy. Alla kuva, miltä tuo seinä nyt näyttää. Rappusista jouduimme luopumaan. Ne olikin rakennettu vanhaan malliin eli betonin sisältä löytyi kaikkea mahdollista mm. puuta, kenkiä ja raudan pätkiä. Hätävaraportaita pitkiin pääsee nyt taloon sisälle ja ehkä jo ensi kesänä saamme uudet portaat. Kenties.

Työmiehen raportti

2010-07-26T21:50:00.012+03:00

Neljän viikon loma tilalla on nyt takana. Tässäpä raportti tehdyistä töistä - minun näkökulmastani, Jaana saa raportoida omista töistään.

Pääosa töistä on tänä kesänä kohdistunut tupaan.

- Pahviseinät on revitty pois.

Pelkkien hirsien kanssa tupa näyttääkin paljon paremmalta. Joskin pölyä niistä tulee vielä pitkään joten pintoja saa putsailla normaalia enemmän.

- Vanha leiviuuni roudattiin ulos. Sitä ennen minun piti kuitenkin purkaa se sisältä, mikä tapahtui käyttäen työvälineitä leka ja kivipora..
Oli muuten hikistä hommaa 30 asteen helteellä.

...vaan tähän pisteeseen päästiin. Saas nähdä koska uunin kehikko saadaan reivattua talon edustalta jonnekin

- Vanha jääkaappi roudattiin navettaan (on siellä nyt kesäjuomien säilytyspaikkana) ja uusi jenkkikaappi ostettiin tilalle.

- Lisäksi tehtävänä oli koota kaksi Jaanan IKEAsta tuomaa hyllyä (näkyvät ylimmässä kuvassa), yksi keittiön kaappi ja yksi kaappi kammariin. Kammarista raahattiin pois kaksi vanhaa sänkyä.

Ulkona on alkanut vanhojen lautaseinien repiminen, käyttäen apuna sorkkarautaa.

Lasten viihtyvyyttä tilalla on nostanut entisestään pihalle rakennettu trampoliini.

Muihin ulkotöihin on kuulunut huussin tyhjennys kompostiin (kuvassa em. toimenpiteiden aikana käytetty univormu)

…sekä tietysti päivittäiset tiskit ja muut peruskotityöt.

Yksi rakkauden Sysmä

2010-06-14T17:48:00.004+03:00

Olimme viikonloppuna Sysmässä ja käväsin kylällä. Törmäsin itsenäiseen ja itsepäiseen Sysmään, missä olennaista puhevallan kannalta on se oletko muualta tullut vai paljasjalkalainen. Muualta tulleen on ehkä helpompi havaita maailman muuttuneen ja sen vaikutuksia kuntiin. Se taitaa pelottaa?

Sysmäläiset ovat kuitenkin yhdessä rintamassa lähteneet puolustamaan itsenäisyyttään nyt kun ympärillä valmistellaan suurta muutosta (ohessa kuva tulevasta Suur-Lahdesta). Selvitysmiestenkin näkemyksen mukaan Sysmä pärjää itsepäisyydellään, yritteliäisyydellään ja talkoohengellään. Ainakin vielä hetken, sillä kylä ikääntyy ja tulevaisuuden rakentajia puuttuu.

- Tosin kekseliäisyyttä ja yritteliäisyyttä Sysmässä on paljon, mistä osoituksena Yksi Sysmä -julkaisu ja uudistuneet ja laadukkaat kesätapahtumat.

Viikolla sain lehdestäkin lukea, että tuo yhtenäisyys on Sysmässä niin tiivistä, että kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat menneet äskettäin naimisiin. Epäilin, että siinä sitä on valmisteluvalta ja päätöksenteko turhankin lähellä toisiaan. Asiaa on kuulemma paikallisessa aviisissakin käsitelty, eikä kuntaliiton lakimies näe tilanteessa ongelmaa. Aina se mikä on laillista, ei ole sopivaa, mutta senhän toki ratkaisevat lopulta kuntalaiset.

Jotain tuosta yhtenäisyydestä kertoo sekin, että kun tulin pohtineeksi mitä tapahtuu jos pari on erimielinen niin eräs kuntalainen korosti, että Sysmässä on totuttu tekemään päätöksiä hyvässä yhteisymmärryksessä toisin kuin naapurikunnissa. Yhdessä Sysmässä siis yhtenäisyys tekee ihmeitä ja luo avio-onneakin!

Sysmä on aina ollut minullekin sydämen asia, koti. Ja toki arvostan kunnan päättäjien tulevaisuuden uskoa ja kykyä arvioida kuntalaisten parasta. Kesäsysmäläisenä olen tyytyväinen nykytilaan, mutta uskon vakaasti, että se kylä joka sydämessäni on ei katoa, vaikka muutoksia rakenteissa tulisikin.

Oman tilan myötä kylästä on tullut vieläkin rakkaampi, josta jokainen kirjoitettu uutinen on tärkeä ja mielenkiintoinen. Siksi näitäkin tulin pohtineeksi ja kirjanneeksi.

Jatkossa lienee syytä keskittyä kuitenkin raportoimaan tilan kehityksestä, iloista ja sen sellaisesta pienestä ja kauniista.

***

Vapusta alkaen

2010-05-09T18:16:00.004+03:00

Kävimme tarkastamassa paikkoja talven jäljiltä. Mitään yllättävää ei löytynyt. Sisällä oli siellä täällä hiirenkakkaa, syreenistä oli lumi katkonut muutamia oksia ja sauna lämpesi kuten ennenkin. Löylyt olivat taas kirpeät ja kosteat!

Tälle kesälle on suunniteltu paljon hommaa. Ulkoseinät on tarkoitus purkaa ja laudoittaa uudelleen. Tämä työ alkoi koeluontoisesti nyt käynnillämme. Tuohon portaiden eteen on tarkoitus tehdä pieni kuisti ja samalla huolehtia, ettei sadevedet jatkossa osu seinään.

Myös tupa kaipaa kunnostusta ja se hoidetaan nyt alkukesästä. Ja kesäkeittiökin on viimeistelyn tarpeessa. Ja.. ja.. No, eiköhän tuossakin ole jo enemmän kuin tarpeeksi,

Onneks sentään meillä on se sauna, missä renoutua päivän päätteeksi ja huuhtoa päivän hiet pois.

*

Kerran vielä

2009-10-18T17:36:00.003+03:00

En malttanutkaan jättää tilaa vielä talvilepoon, vaan teimme sinne pojun kanssa tämän syysloman kunniaksi vielä yhden yön yli retken. Kylmäähän siellä jo oli: maa oli jäinen ja saunassakin mittari näytti nollaa. Silti saimme sen reilussa tunnissa kuumaksi ja löylyt olivat yhtä kirpakat kuin aiemminkin. Kiukaan alla palava tuli valaisi kauniisti hämärtyvässä illassa löylyttelyämme.

Viileää oli sisällä ja ulkona. Yöllä rapisi jäinen ruoho jalkojen alla ja taivaalla loistivat jälleen tähdet upeasti. Nukuimme nyt tuvassa ja laitoimme kammarin oven kiinni, jotta saimme paremmin paikan lämpimäksi. Vällyjen alla oli lopulta ihan lämmin nukkua.

Puiden lehdet olivat jo aikatavalla varisseet ja pihalta oli hyvä tarkastella nyt ympärillä olevia puita. Osa niistä olisi syytä keväällä kaataa ja pilkkoa haloiksi, jotta saamme saunan lämpimäksi jatkossakin. Pitäisikö kuitenkin aloittaa naapurin puista vai omista?

Mielessä vahvistui myös ensi kesän työsuunnitelma. Tupa on laitettava ilman muuta remonttiin. Seiniltä pitäisi repiä pahvit ja vanhat kaapit pois ja leivinuuni purkaa. Sen jälkeen käännetään puuhella toisinpäin, jotta saamme sen paremmin vetämään. Tämän jälkeen voisi miettiä tarpeellisia kalusteita.

Hyvä reissu tuli siis tehtyä, mutta tämä kerta oli kyllä taatusti viimeinen. Lähtiessämme toivottelimme hyvää talvea tontuille ja hiirille, joista jälkimmäiset toivottavasti pysyvät mökin ulkopuolella.

Nyt keskityn Espoossa pesänrakennuspuuhiin ja haaveilemaan palmuista. Nuo suunnitellut työt eivät karkaa mihinkään, vaan odottavat meitä ensi keväänä, kun nurmi ja puut alkavat taas vihertää.

Viimeinen kerta

2009-09-27T15:46:00.004+03:00

Viime viikonloppuna kävin yhdessä meidän pojun kanssa tilalla. Se saattoi olla viimeinen tämän kesän vierailu. Yöt alkavat olla jo kylmiä tai ainakin säät ovat niin vaihtelevia, ettei tee mieli mennä. Tällä kertaa sää oli meille suotuisa sekä päivällä että yöllä. Lauantaiyönä ihailin kirkasta tähtitaivasta hämmästellen kuin en koskaan olisi sellaista nähnyt. Täällä kaupungissa katu- ja muut valot himmentävät taivaan loistoa niin paljon öisin.

Kävimme korjaamassa puutarhan satoa. Puissa oli omenia enemmän kuin tarpeeksi. Myös luumupuista saimme mukavan sadon korjattua mukaan.

Ja se sauna! Saunan rakennus ja odotus kesti niin kauan, että yhä jaksan ihaillen katsella piipusta nousevaa savuakin. Se näky on kaunis.

Ja saunamme on niin upea. Alla on kuva, missä näkyy myös viimeistellyt lauteet kaiteineen. Lauteilla on tilaa olla ja nauttia löylyistä. Kyllä vain puusaunan kosteat löylyt voittavat kaikki sähkösaunat. Niin se on. Tuon kokemuksen vuoksi voisi tilalle vielä mennä vaikka vain päiväksi, jotain niin upeaa se on.

Sen vuoksi myös komeat halkopinot ovat alkaneet näyttää silmissäni himoittavilta... Sunnuntaina tein tarkastelukävelyn ja katselin puita, joita voisimme kaataa alkukesästä, jotta voimme löylytellä usein tulevinakin kesinä.

Melkoinen halkopino ja pieni vieras

2009-09-06T20:13:00.003+03:00

Täytyy tunnustaa, että lomalla olimme Väinölässä jo niin pitkään, että oli mukavaa palata kotiin. Nyt muutaman viikon tauon jälkeen paluu takaisin tuntui taas hienolta. Myös edistysaskeleet ilahduttivat mieltä aikamoisesti. Onhan se kätevää, että vesi kaivosta tulee pumpun kautta suoraan pesuhuoneen saaviin. Riittää kunhan laittaa sähköjohdon kiinni ja kääntää hanasta. Olennaista tietty on se, että nyt vettä on ja pumppu toimii.

Saunamme on yhä upeampi. Lauteisiin kuuluva kaide oli viimeistelty ja ikkunan alle oli ilmestynyt penkki. Lauantaina lämmitimme saunan kaikessa rauhassa ja löylyt olivatkin mojovat. Varpaita ja kynsiä kipristeli oikein kunnolla!

Säätkin olivat ennusteiden mukaiset. Lauantaina oli hyvä keli ja päivän aikana syntyi komea pino halkoja liiteriin ensi kesää varten. Kirveen heiluttelu oli Petristä itse asiassa mukavaa.

Lauantaiaamuna saimme vieraan, joka ei osannut lähteä pois. Jostain naapuritalosta kotoisin oleva pieni kissanpentu yritti asettua taloksi. Mirri oli niin kesy ja kiltti, että antoi lasten leikkiä kanssaan ärsyyntymättä. Sinne pihalle kisu jäi katselemaan, kun lähdimme. Eiköhän se sieltä jo nyt ole kotiin palannut.

Omenasato ei ollut vielä kypsynyt ja niinpä hedelmät jäivät tällä kertaa puuhun odottelemaan seuraavaa käyntiämme. Melkoinen omenasato meille onkin tulossa.

Ne luvatut kuvat

2009-08-16T15:27:00.011+03:00

Yksi Tilan jokapäiväisistä töistä: Tiskit.

Tämän kesän juttuja: vesikanisterit rivissä.

Kesäkeittiön lattia vaiheessa.

Sauna lähes valmiina (kaide puutui vielä, ei puutu enää).

Tähän tulee kukkapenkki.

Tässä tehdään meille uutta kaivoa. Se toimii ;-)

Voitto!

2009-08-10T13:23:00.006+03:00

Ensimmäinen saunominen omassa saunassa on aina hienoa. Erityisen hienoa se on silloin, kun kyse on puusaunasta, jota on itse ollut tekemässä (suurempi kunnia työstä kuuluu kuitenkin appiukolle ja lankomiehelle). Tuo suuri hetki oli to 30.7. Hyvät on löylyt.

Pari päivää aiemmin saatiin valmiiksi kesäkeittiön lattia. Kun vielä lisätään kaivon uusiminen pe 1.8 on tämän kesän isot hommat saatu pulkkaan. Kaikkia noita (paitsi toivottavasti ei enää kaivoa) toki fiksaillaan, mutta pääasia on että tilalla voi nyt ottaa löylyä ja syödä ladossa muurikkapannulla tehtyä ruokaa.

Kuvia ei nyt ole, kun Jaana ja lapset ovat tilalla vielä tämän viikon ja kamera on heillä. Ylpeänä esittelemme sauna- ja muita kuvia sitten ensi viikonlopun jälkeen.

Btw: Omat puolensa on kyllä kaupunkikotiin palaamisellakin. Viimeisenä tilalla vietettynä yönä ilmestyi minulle yökavereiksi kärpäsiä - aina 1-2 lisää kun olin saanut yhden tapettua. Kotona ei makuuhuoneessa ollut yhtä ainutta kärpästä.Eikä suihku sekä asioiminen kaupunkikodin vessanpöntölläkään tuntuneet yhtään hullummillta asioilta.

Ötökkäraportti

2009-07-22T23:08:00.005+03:00

Hyttysiä on tänä kesänä ollut (toistaiseksi) suhteellisen vähän. Riesana ovat sen sijaan olleet varsinkin paarmat ulkona - niitä tilalla kuumina päivinä piisaa, mutta en kuitenkaan niiden vuoksi sadepäiviäkään toivo. Lapsille olen koettanut pitää komentoa, että laittavat kärpästen takia tuvan oven kiinni heti kun ovat sisään tai ulos tulleet mutta huonosti tuntuu ränkytys menevän perille.

Suht kovalla prosentilla on niitä pirulaisia (siis kärpäsiä) tuvassa saatu listittyä, mutta yksikin kärpänen riittää haittaamaan yöunia tuntuvasti. Muuten tietääkö kukaan mitä kärpäset saavat siitä että ne pörräävät ympärillä ja laskeutuvat kutittamaan jalkaa? Sen kyllä tiedän, että hyttyset tarvitsevat verta ravinnokseen mutta mitä kiksejä kärpäset ihmisistä saavat?

*

Väliraporttia

2009-07-20T14:51:00.013+03:00

Viime viikko meni tilalla kokoonpanolla Petri + lapset. Menihän se niinkin, yllättävän hyvin itse asiassa. Alku ei ollut lupaava kun koko maanantaipäivän tuli vettä taivaalta. Lapset olivat levottomia ja illalla oli heidän nukuttaminen vaikeaa. Hermothan siinä oli koetuksella. Tiistaista alkaen sujuikin loppuviikko pääosin työn merkeissä ja säät suosivat. Saunassa on nyt lattia valmiina saunahuoneessa ja noin kolmanneksen verran kylpyhuoneessa. Kiuas on muurattu paikoilleen ja seinien panelointi on varsin hyvällä mallilla sekin.

Kaivo on tyhjä ja sille on tilattu kaivausurakointia tälle viikolle. Viime viikolla vesihuolto hoidettiin isojen kanisterien turvin. Kävihän se niinkin, muttei sellaista rallia pysyväksi halua. Toiveissa on, että kaivo toimisi kun tilalle kohta taas palaamme.

Alla muutama kuva:

Lapset pääsivät naapurin isännän lietelannan levityskoneen (eli puhekielellä paskanlevityskoneen) kyytiin. Näitä on kuulemma koko Suomessa vain parikymmentä ja tällainen maksaa uutena 400 000 euroa.

Näitä on tarvittu: betonimylly, kottikärryjä ja vesikanistereita.

Keittiömme modernisoituu. Uusi käytetty lipasto, poppilaite, kahvinkeitin sekä leivänpaahdin. Kaikki viime viikon hankintoja.

Iskä ja tytär tuvassa.

Jaana saapui viikonlopuksi ja laittoi hihat heilumaan. Tässä kaivetaan ylös kiviä kukkapenkkiä varten.

Toiveikkuus ei kuole

2009-07-07T21:18:00.006+03:00

Olemme siis olleet alkukesästäkin jo ueamman kerran tilalla. Ensimmäisen kerran kävin tarkastelemassa paikkoja ja istahtamassa kaivon kannen päällä toukokuun alussa. Paluu - vaikkakin pieneksi hetkeksi - oli ihana.

Kuten olemme aiemminkin kertoneet tekemistä on tolkuttomasti ja aikaa vähän (yhdessä kesässä, mutta loppuelämän projektihan tämä onkin). Kaikki etenee siis todella hitaasti, mutta etenee kuitenkin ja pienistäkin asioista pitää osata iloita. Näitä hetkiä ovat olleet mm. se kun saunan uudesta piipusta ensimmäisen kerran nousi savu. Ei se vieläkään kiukaasta tullut, mutta pesuhuoneen puolella voi jo padassa lämmittää vettä.

Joku aika sitten kolmannes saunan seinistä saatiin paneloitua ja voi että kuinka kaunis voikaan olla uusi puinen seinä! Siitä tulee oikeasti hieno (kuvassa vanhaa ja uutta seinää), kun vain saamme sen valmiiksi. Tänä kesänä.

Saimme myös uusia harmeja, kun kaivossa alkoi vesi käydä vähiin juuri kun olimme ostaneet lapsille uima-altaan. No, tämä pulma pitäisi ratketa aivan pian. Saa nähdä. Maallahan kohta saattaa tarkoittaa pidempääkin aikaa ja siihen pitänee vain tottua.

Latoon on tekeillä lattia ja sitten pöytä. Kiviä ja lautoja sinne viime kerralla asettelin alustavasti ja täytyy sanoa, että ihmeeltä tuntuu senkin saaminen valmiiksi. Alusta on epätasainen ja maata täytyy siis kaivaa ja tasoittaa. Kuinka kummassa saamme aluslaudat samalle tasolle ja vaakatasoon, jotta lattiasta tulee oikeasti suora?

Pihahommat ovat alkaneet niittämisellä, tutkailulla ja suunnittelulla. Mieli tekisi yhä valtavasti alkaa laittamaan kukkapenkkiä ja muita istutuksia, mutta yritän malttaa vielä. Ajatukset muuttuvat vielä ja toisaalta on tässä tärkeämpääkin tekemistä. Tyydyn siis tänä kesänä niittohommiin ja ehkä yhden tai parin kasvin siirtämiseen Espoosta tilalle.

Yhä edelleen mielipuuhiani on istuskella illalla kaikessa hiljaisuudessa, katsella ympärilleni ja suunnitella. Että voi hyvän ajatuksenkin syntyminen olla iso ilo! Toivottavasti saamme myös nauttia näistä ratkaisuista oikeastikin - joistakin jopa tänä kesänä.

*

Uuteen aikakauteen

2009-06-27T09:44:00.005+03:00

Siinä missä viime vuotinen mökkeilymme rajoittui lähinnä kesäloma-aikaan, on meistä tänä vuonna tullut tyypillisiä kaupunkilaisia (espoolaisia?) mökkeilijöitä. Siis sellaisia, joiden auto suuntaa lähes joka perjantai työpäivän jälkeen kohti agraarisia olosuhteita. Tilan käyttöastetta ovat lisänneet lämpimät säät sekä kehittynyt logistiikka (eli auton hankinta), mutta myös elinolosuhteiden paraneminen. Jälkimmäisestä on esimerkkinä saunatilojen kehittyminen. Löylyhuone kiukaineen ja lauteineen ei ole vieläkään valmis (alla olevassa kuvassa tehdään sen lattiaa, sementti muuten painaa pirusti), mutta padan asentaminen peseytymishuoneeseen oli iso muutos. Nyt saadaan lämmintä pesuvettä kerralla koko päivän tarpeisiin, kun aiemmin vesi piti lämmitää isossa kattilassa tuvassa.

Pihan hoitaminen on melkoisen työläs homma, mutta kun Jaanan viikate viuhui (ylempi kuva) niin kyllä putkikasvit saatiin viime viikonloppuna raivattua. Saas nähdä ovatko yhdessä viikossa taas kasvaneet entiseen mittaansa.

Vielä tovi vuosiloman alkuun. Silloin pitäisi viettää tilalla kokonainen viikko kolmestaan lasten kanssa - ja ilman autoa - kun lomamme menevät osin eri ajoille. Ensi kesänä sitä herkkua on luvassa pidempiäkin aikoja, koululaisten pitkistä lomista johtuen meinaan.

Päivittyy pian uudelleen.

Vielä kesästä

2008-08-17T21:32:00.010+03:00

Kesä meni ja vietimme tilalla ison osan lomasta. Erityisen hurjaa edistystä kesän aikana ei tapahtunut, mutta usko edistymiseen kasvoi. Suunnitelmat selkiytyivät ja tärkeimpien hommien aikataulut. Tupareita vietämme vasta ensi kesänä.

Iso osa ajasta meni siivoamiseen ja raivaamiseen, jotta rakennustyöt voisivat edetä. Saunaa saatiin purettua niin, että pesuhuoneen rakentaminen alkoi. Lauteiden rakentamiseen päästään vasta ensi vuonna.

Jo aiemmin kerroimmekin, että ensimmäinen uudisrakennuksemme huussi valmistui ja loman aikana se maalattiin. Siitä tuli niin hieno, että pitää todeta vielä uudelleen.

Uusi kaivokin tehtiin. Oli sovittu, että juhannuksen jälkeen se laitetaan, mikä tarkoitti heinäkuun puolta väliä tällä kertaa. Yhtenä aamuna pihaan ajoi järjettömän suuri kaivinkone ja alkoi kaivaa. Meidän pesue vetäytyi palelemaan Visulahteen ja illalla pihalla odotti uusi kaivo. Vettäkin sinne tuli, joten ihan toimiva kaivo siitä tuli.

Vanhan kaivon kannen päällä painona oli ollut vuosia vanha aura. Nyt kun sen viimeinenkin tehtävä oli ohi emme raaskineetkaan toimittaa sitä aurojen hautausmaalle, vaan sopivammalta tuntui asetella se keskelle pihaa. Sen ympärille ehkä myöhemmin voisi tulla kukkapenkki, ken ties.

Lapsille siivottiin yksi aittahuone leikkihuoneeksi ja siellä he jonkin verran leikkivätkin. Lelujakin hankittiin, joiden piti jäädä tilalle odottamaan, mutta jostain syystä ne lähes kaikki pakattiinkin viimeisenä päivänä mukaan.

Vanhan talon pihalla ei tosiaankaan kasva siisti ja hoidettu nurmikko, vaan kunnon heinää. Nyt se oli leikattu, jotta pihalla saattoi kulkea. Väinö innostui päivänä eräänä heinätöihinkin. Ne tosin ovat nykyään jo historiaa. Lapset saivatkin tutustua jättimäisiin valkoiseen muoviin käärittyihin heinäpaaleihin, joita naapurin isäntä traktorilla navettaansa kulki. Sellaista se nykyaika maalla on ja silti pienille kaupunkilaisille ihmeellistä.

Ylimpänä jäähyväiskuva: tilamme sellaisena kuin mitä se jäi meitä odottamaan. Kehnossa kunnossa, piha myllättynä ja uusi hieno kaivo keskellä pihaa. Harmillista, mutta syksyn kiireiden vuoksi on vaikea sanoa, koska palaamme seuraavan kerran näihin ympyröihin.

Tila kehittyy (kooste lomailustamme Väinölässä)

2008-08-08T10:01:00.013+03:00

Levitettävän sohvan kokoamista. Vaikeuksien kautta voittoon, siinäkin hommassa.

Lounaalla tuvassa. Uusia perunoita, silliä, munia ja kasviksia. Kuinkas muutenkaan.

Jaana ja tikkataulu. Avoinna olevan oven takana on lasten aitta.

Elsa ja meidän postilaatikko. Siis tuo punainen.

Tässä tulee kuormallinen puhdasta hiekkaa Hartolasta tulevan kaivon pohjalle.

Tässä tehdään alustaa pesuhuoneeseen padalle

ja tässä

Meidän uusi kaivo, joka syntyi päivässä.

Eikö oo komea huussi? Jaana maalasi. Ja kahteen kertaan.

Väinö kerää viinimarjoja (joita maillamme piisaakin).

Elämää Sysmässä (kesällä)

2008-07-30T14:58:00.011+03:00

Ravintola Kivilinna, joka sijaitsee keskellä ei-mitään, on muuten varsin tyylikäs ruokapaikka.

Timo Harakka kuvasi taannoin kolumnissaan Sysmää "Pohjolan Agya Napaksi" kirjoittaessaan Sysmän Uotinpäivistä. Itse emme ainakaan päiväsaikaan havainneet Harakan kuvaamaa urpoilu- & juopottelumeininkiä. Tämän vuotisiin Uotinpäiviin kuului mm. kuvan vanhojen autojen näyttely.

Kävimme Uotinpäivän risteilyllä kuvassa näkyvällä botskilla.

Onkiniemellä sijaitsee "Mustan ja valkean ratsun" talo, jonka emäntä on mm. tehnyt Karvakuonojen hahmot. Tässä kuvassa on meneillään nukketeatteriesitys ko. talossa.

Muina huomioina todettakoon, että Sysmässä on (asukaslukuunsa nähden) runsaasti divareita, kirpputoreja sekä ravitsemusliikkeitä. Erityisen suosittu ruokapaikka on Pizza & Kebabpaikka Fantasia, jonka henkilökunta on aivan oikeaa turkkilaista (tai jotain sinnepäin) porukkaa. Kaikkialle nekin siis tiensä löytävät. Miinuksena Sysmälle on pankkiautomaattien määrä (1 kpl). Automaatilla on varsinkin viikonloppupäivisin välillä jonoa todella pitkästi. Toinen miinus kauppojen pullonpalautusautomaattien järjestelmälle, joka ei selvästikään kestä alueen väkimäärän kesäistä tuplaantumista eikä asujaimiston kosteaa ajanviettotapaa.

Ensimmäinen

2008-06-29T19:36:00.004+03:00

Ensimmäinen pitkä viikonloppu Sysmässä tilallamme meni nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Huussimme valmistui viimein ja otettiin melkein juhlallisin menoin käyttöön. Väinö osallistui huussin viimeistelyyn aikamoisella innolla. Hän porasi, naulasi ja tarkkaili sirkkelin käyttöä.

Siivosimme talosta kammarin ja tuvan, jotta kesälomalla olisi miellyttävämpää tulla viettämään lomaa ja tekemään hommia, joista ei edelleenkään loppua näy.

Luonnon kanssa jouduimme aikamoisiin erimielisyyksiin, kun jokin pörröinen, surisevä ja pistävä hyönteisyhdyskunta oli asettunut asumaan talomme oven pieleen. Yksi heistä ärsyyntyi eräänä iltana ja pisti niskaan! Kamalaa.

Seuraavana päivänä kävin ostamassa myrkkyä, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Joku raja yhteiselollakin on!

Hiiriä ei näkynyt, mutta olivat nekin vierailleet edellisen kerran jälkeen. Johtopäätöksiä senkin suhteen on tehty.

Kolme päivää ilman TV:tä ei tuottanut mitään tuskaa ja työlään päivän jälkeen ei nukahtamisongelmia ollut. Ainoa tuska, jonka koimme oli paluu takaisin ihmisten ilmoille. Kyllä siellä olisi pidempääkin voinut olla.

On siinä homma!

2008-06-15T21:44:00.003+03:00

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani vain lohkomistoimituksesta. Sitä enemmän mielessä on pyörinyt se muu, mitä tilalla näin. Meilkein hirvittää koko homma!

Näin lautakasoja, joiden pitäisi muuttua vuorilaudoitukseksi taloon, saunan lauteiksi (kuvassa), pihapöydäksi ja ladon lattiaksi. Pinossa uusi huussikin vielä oli. Näin betonisäkkipinon, mistä pitäisi syntyä lattia saunaan ja pesuhuoneeseen. Tai oikeammin karjahuoneeseen, joka se aikanaan on ollut. Pihalla oli vielä kaunis kasa tiiliä piippuja varten.

Aikamoinen homma siinä on, että nuo saadaan tehtyä ja sehän on vasta alkua... Joka kerta kun ehdin ajatella näin pitkälle muistutan itseäni siitä, että loppuelämän projektihan tämä on. Ja kyllä siitä tilasta meille vielä iloa on.

Ajatuksissa on, että muutaman viikon päästä Väinön kanssa poikkeaisimme arviomassa tilannetta, jotta lomasuunnitelmat selkiytyisivät. Täytyy toivoa parasta.

Omat rajat

2008-05-12T20:18:00.006+03:00

Tilallamme on nyt pyykit paikoillaan ja rajat mitattu. Nimikin tuli hyväksyttyä. Toimitukseen kannatti totisesti osallistua! Oli ilo olla tekemisissä erittäin ammattitaitoisen valtion virkamiehen kanssa, joka osasi todella hommansa ja sen lisäksi ymmärsi tuoda esiin sekä omansa että osallisten oikeudet ja velvollisuudet. Laki ja käytännön neuvonta olivat oivasti samassa paketissa.

Hieman savolaisittain kävi selväksi myös se, että me lohkottavan tilan omistajina olemme vastuussa siitä, että toimituksen koko lasku (noin 1000 €) tulee aikanaan maksettua, vaikka olemmekin isännän kanssa asiasta toisin sopineet. Hinnan muodostuminenkin meille selitettiin: on perusmaksua, toimitusmaksua, jokaisella pyykillä oma hintansa ja sekin maksoi erikseen, että sovimme yhdessä yhden kadonneen pyykin paikan.

Pari tuntia pienen tilan rajojen selvittäminen ja määrittäminen vei aikaa. Ihmeenä pidän sitä, että aikamoisesta pöhkeiköstä ja kivikosta toimitusinsinööri löysi vanhan kiven ja käännettyään sen näimme pyykin numeron. Hetken aikaa isännän kanssa pohdimme olisiko aika mennä lottoamaan, mutta päädyimme kuitenkin hämmästelemään insinöörin ammattitaitoa.

Kolme uutta pyykkiä maahan iskettiin. Uuden tilan omistajan tehtävä on kuulemma iskeä pyykit maahan. Myönnän, että olisi se jäänyt tekemättä ellei isäntä olisi hoitanut hommaa. Ensimmäisen pyykin ensimmäiset iskut kuitenkin löin.

Kokouksen päätteeksi virkamies itsekin myönsi hetken pelänneensä, että toimitus jouduttaisiin keskeyttämään. Pöytäkirjan, jossa on sitten vahvistettu tilamme pinta-ala sekä kartan ja kiinteistörekisteriotteen saamme joskus kesällä postissa. Lasku tulee kuulemme viikko sen jälkeen, koska se kiertää toisen konttorin kautta.

Vieraita

2008-05-06T17:23:00.003+03:00

Viikonloppuna saimme kuulla, että tilallamme on käynyt talven aikana vieraita. Talossamme sisällä ollutta pataa oli hieman nakerrettu ja sen sisälle oli yritetty kaivaa pesäpaikkaa. Onneksi hanke oli jäänyt yritykseksi ja hiiret ovat siirtyneet ruokaisampaan paikkaan. Tällaisiin vierailijoihin pitää muistaa syksyllä varautua!

Ensi viikolla on sitten se suuri päivä, joilloin saamme viralliset rajat tilallemme. Olen saanut järjestettyä vapaata ja pääsen paikalle. Siitä tulee toinen yön yli retkeni tilalle.

Postia

2008-04-27T13:53:00.002+03:00

Saimme postia Sysmästä: tuli lasku loma-asunnon jätehuollosta. Konaisen vuoden saamme luvan kanssa viedä jätteemme jätepisteeseen, kun maksamme 72 euroa. Mielelläänhän tuon laskun maksaa, sillä tulemme varmasti myös pistettä täyttämään roinalla, jota tilamme nurkista löytyy. Onneksemme myös lähin piste on kävelymatkan päässä, joten pisteellä voi myös käydä usein.

Myös maanmittaustoimisto laittoi kutsun meille molemmille. Tilamme lohkotaan parin viikon päästä ja olen jo järjestellyt päivän vapaaksi, jotta pääsen toimitukseen mukaan. Ei se varmaan kovin ihmeellinen tapahtuma ole, mutta sellaista tuskin tulee toista eteeni tässä elämässä. Haluan olla mukana, kun rajapyykit isketään maahan.

Muitakin uutisia olemme saaneet. Saha on käynyt ja laudat ovat kesän hommia varten tehty. Myös ulkopöytäämme varten on kunnon lankut olemassa ja olemme sen mitoista keskustelleet. Suunnitelmia on siis edelleen yllin kyllin.

Ajatukset ovat taas yhä useammin Sysmässä. Toivon niin kovasti, että saamme työt etenemään niin, että voimma lomaamme siellä viettää!

Parin viikon päästä on joka tapauksessa uusia kuvia tiedossa ja kokemuksia toisesta yöstäni tilalla.

Väinölä

2008-02-05T21:54:00.000+02:00

Usein ensimmäinen idea on paras idea. Lapset pääsivät lopulta aika nopeasti yksimielisyyteen sittenkin, että tilamme nimeksi tulee Väinölä. Nyt he jo suunnittelevat kesän retkiä Väinölään!

Niinpä pistin postiin tiedon toiveistani paikan uuden nimen suhteen ja lukuisia päiviä, jolloin olisin valmis osallistumaan lohkomistoimitukseen. Toivottavasti pystyvät huomioimaan ne siten, kuin lupasivat.

Elsalle olemme luvanneet nimetä, jonkin piharakennuksista hänen mukaansa, jotta hänkin tuntisi paikan omakseen. Kuvassa olevasta lato- ja navettarakennuksesta voisimme tehdä Elsan nurkan, kulman tai sopen, missä vietämme kesäpäivinä maukkaita hetkiä hyvän ruuan äärellä.

Olemme saaneet myös terveisiä Sysmästä. Huonosta talvesta huolimatta puita on metsästä kaadettu ja saha on tilattu maaliskuuksi. Ainakaan toistaiseksi ei siis suunnitelmia ole suunnitelmia pitänyt muuttaa ja haaveilemme edelleen kesälomasta omassa Väinölässämme.

Mikä tilalle nimeksi?

2008-01-19T13:14:00.000+02:00

Saimme viikolla käräjäoikeudesta todistuksen lainhuudosta ja ilmoituksen Hämeen maanmittaustoimistosta, että asiamme (so. lohkominen) on tullut vireille. Eikö olekin loistavaa palvelua! Kirjeen mukana oli myös lomake, jossa tiedustellaan toiveitamme toimitusajasta sekä ehdotustamme syntyvän uuden kiinteistön nimeksi.

Tätä emme olleetkaan ajatelleet. Paikka kaiketi nimetään uudelleen, vaikka kantatilasta lohkotaankin rakennukset ja pihapiiiri - se mitä vanhalla nimellä on tarkoitettu. Molemmilla ei voi olla samaa nimeä.

Tämä on tärkeä päätös, jota pitää pohtia tarkkaan. Muutamia ehdotuksiakin on jo syntynyt:
- Väinölä (Elsa protestoi tätä vastaan)
- Koivumaa, Koivukangas, Vihtala (nämä kolme olisivat johdannaisia kantatilasta)
- Jäärälä (kuvaisi perhettämme parhaiten)
- Mustakallio (jotta Petrin suku saisi oman paikan)
- Jaanala tai Petrilä eivät kuulosta kovin hyviltä
- ??

Jotain positiivista sen nimen pitäisi kuvata, mutta pitäisikö sen perustua perinteeseen vai olla jollain tavoin postmoderni ja urbaani?

Olisi tavattoman hienoa keksiä hyvä nimi, jolla oli hyvä tarina. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Talvitauko

2007-12-23T11:48:00.000+02:00

Tilaltamme ei ole juuri uutisia kuulunut. Sähkösopimusasioita olen hoidellut ja varainsiirtoverojen maksamisen jälkeen odottelemme yhteydenottoa lohkomisesta joskus keväällä.

Talvi ei ole vielä Sysmäänkään tullut, joten tilamme ja pieni mökkimme viettää myös mustaa joulua itsekseen. Kaikki suunnitelmat palasivat pitkästä aikaa eilen mieleen, kun saimme vieraita Espooseen Sysmästä. Tärkeysjärjestys on edelleen selvä, mutta hieman tässä miettii mitä kaikkea pystymme oikeasti ensi vuonna tekemään.

Saimme kuulla, että iso osa puutavarasta, jota kevään ja kesän töihin tarvitaan humisee vielä metsässä. Tulisipa siis sitä lunta, että sekin asia etenisi.

Mikä f....ng varainsiirtovero?

2007-10-16T15:16:00.000+03:00

Veroja pitää maksaa. Joku ruotsalainen (kuinkas muutenkaan) on jopa sanonut että sosiaalidemokraattien pitäisi oikein rakastaa veroja. No minä en niitä rakasta mutta ymmärrän kyllä niiden tarpeellisuuden. Ymmärrän myös perusteet sille, miksi joitakin asioita verotetaan. Veroilla kun on niistä saatavan tulon lisäksi tavoitteena myös ohjata ihmisten käyttäytymistä. Esimerkiksi alkoholituotteiden verottaminen rajoittaa jossakin määrin niiden ostamista.

Mökkikaupan yhteydessä saimme kuitenkin maksettavaksi 1000 euroa varainsiirtoveroa, jota en ymmärrä lainkaan. Miksi ihmeessä meidän pitää maksaa veroa siitä hyvästä että saamme maksaa rahaa toisen ihmisen tilille? No, onneksi sen saa sentään maksaa kahdessa erässä. Iso summa olisi näillä palkoilla hoidettavaksi muuten. Ja siinä oli nyt sitten minun osuuteni meneillään olevaan palkkakiistaan - Tehyn vaatima palkankorotus yhdelle sairaanhoitajalle kahden kuukauden ajaksi. Pitäisiköhän kirjoittaa tilisiirtoon että kuitataan näin korvamerkityksi?

Piiput syyniin

2007-10-14T09:29:00.000+03:00

Kuulin, että keskiviikkona tilallemme tulee nuohooja. Siksi nyt viikonloppuna on sekä talon että saunan piipun juurelle laitettu lapetikkaat. Talo on tosiaan ollut pidempään lähes asumattomana ja piiputkin ovat vähän ränsistyneet. Nuohooja osaa onneksi ohjeistaa niiden korjaamisessa.

Kun olin tilalla yötä emme saaneet tuvassa olevaa hellaa vetämään lainkaan. Toivoakseni asia korjautuu ennen ensi kevättä.

Talossa on aikoinaan ollut kammarissa kamina, mutta se on purettu. Vähän tässä on ajateltu, että sen paikalle olisi hyvä hankkia sellainen pieni takka, jossa on lasiluukku. Se lämmittäisi keväisin ja syksyisin mukavasti ja antaisi vähän myös tunnelmaa.

Ensiksi kuitenkin pitää saada savut kulkemaan piipusta ulos.

Purkuhommia

2007-09-30T13:29:00.000+03:00

Tuo meidän aittarakennus on tosiaan pitkä. Siinä on kolme aittaa, joista yhdessä on vielä viljalaarit (vai mitä ne oikein onkaan nimeltään?) paikoillaan. Samassa rakennuksessa on myös halkoliiteri ja sauna pesuhuoneineen. Tai oikeammin pesuhuone on pieni karjakeittiö onhan kyse entisen maatilan piharakennuksista.

Rakennus on rakennettu osissa. Sauna, jossa on ikkuna, on selvästi vanhin. Toisesta päästä sitä on sitten hiljalleen pidennetty. Saa nähdä haluavatko lapset tehdä niistä aittahuoneista joskus itselleen omia nukkumapaikkoja. Jos haluavat, saavat ihan itse sitten rakennella niitä.

Rakennuksen päätyyn on joskus rakennettu karmean näköinen autotalli (alimmassa kuvassa), joka tänä viikonloppuna purettiin. Tilalle laitetaan soraa painumaan, jotta keväällä nurkalle voidaan rakentaa uusi huussi. Kunnollinen huussihan on kesäelämän ehdoton edellytys, eikö?

Kuulumisia

2007-09-25T13:00:00.000+03:00

Pistän tähän vielä heinäkuisia kuvia tilaltammme: monenlaisia rakennuksia pilkistää pitkäksi kasvaneen heinän ja muun kasvillisuuden keskeltä.

Olemme saaneet myös terveisiä maalta. Tilalle on nyt tuotu iso kasa soraa ja saunan sisustan purkaminen on käynnistynyt. Ja saunan päädyssä olevan hökötyksen, joka joskus on kai ollut autotalli, suunnitellaan. Töitä siellä siis tehdään, kun keretään ja vähän kerrallaan. Onhan tässä aikaa.

Unelmista totta: paluu Sysmään

2007-09-16T20:07:00.000+03:00

Joka kesä olen haaveillut kesäpaikasta Sysmässä. Näin siitä kirjoitin viime vuonna:
http://jaanaleppakorpi.blogspot.com/2006/07/kaunis-vire-kes-sysm.html

Tämä kesä oli erilainen, sillä nyt syyskuussa teimme haaveista totta ja ostimme pienen tilan pihapiirin ja loppuelämän projektin. 4.7. näimme paikan ensimmäisen kerran, eikä se jättänyt mieltäni rauhaan. Oli tartuttava tilaisuuteen, joita ei ihan joka päivä eteen tule.

Paljon siinä on tekemistä, mutta minulle riittää ensi alkuun, että saamme siitä sellaisen, että siellä voi kesällä muutaman viikon olla. Sauna pitää korjata ja uusi huussi laittaa. Tupaakin pitää vähän korjailla ja pihalle kertyneet romut kerätä pois.

Pihapiirissä on rakennuksia liiaksi asti ja osasta onkin tarkoitus ensi tilassa päästä eroon. Onneksi kaikkia ovia ei tarvitse avata, vaan ne saavat odottaa rauhassa aikaa, jolloin on niiden vuoro. Suunnitelmia on valtavasti!

Sysmä on hyvä kesäpaikka: sen tarjoamat kesäriennot ovat ovat oikeasti mielenkiintoisia; kirkolla on useampikin ruokapaikka ja kahvila ja kaupatkin ovat laajentaneet viime vuosina tilojaan. Ja paikka on sopivan kaukana Espoosta.

Tarkoitus ei ole viettää kaikkia kesäviikonloppuja siellä - siitä pakkoreissaamisesta olen lapsuudessa saanut tarpeeksi. Sinne mennään, kun sitä tuntuu ja aikaa on vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna.

Tämä on alku jonkun uuden. Paluu lapsuuden maisemiin, mutta samalla omiin nurkkiin.

Jaana