Yksi rakkauden Sysmä

Olimme viikonloppuna Sysmässä ja käväsin kylällä. Törmäsin itsenäiseen ja itsepäiseen Sysmään, missä olennaista puhevallan kannalta on se oletko muualta tullut vai paljasjalkalainen. Muualta tulleen on ehkä helpompi havaita maailman muuttuneen ja sen vaikutuksia kuntiin. Se taitaa pelottaa?

Sysmäläiset ovat kuitenkin yhdessä rintamassa lähteneet puolustamaan itsenäisyyttään nyt kun ympärillä valmistellaan suurta muutosta (ohessa kuva tulevasta Suur-Lahdesta). Selvitysmiestenkin näkemyksen mukaan Sysmä pärjää itsepäisyydellään, yritteliäisyydellään ja talkoohengellään. Ainakin vielä hetken, sillä kylä ikääntyy ja tulevaisuuden rakentajia puuttuu.

- Tosin kekseliäisyyttä ja yritteliäisyyttä Sysmässä on paljon, mistä osoituksena Yksi Sysmä -julkaisu ja uudistuneet ja laadukkaat kesätapahtumat.

Viikolla sain lehdestäkin lukea, että tuo yhtenäisyys on Sysmässä niin tiivistä, että kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja ovat menneet äskettäin naimisiin. Epäilin, että siinä sitä on valmisteluvalta ja päätöksenteko turhankin lähellä toisiaan. Asiaa on kuulemma paikallisessa aviisissakin käsitelty, eikä kuntaliiton lakimies näe tilanteessa ongelmaa. Aina se mikä on laillista, ei ole sopivaa, mutta senhän toki ratkaisevat lopulta kuntalaiset.

Jotain tuosta yhtenäisyydestä kertoo sekin, että kun tulin pohtineeksi mitä tapahtuu jos pari on erimielinen niin eräs kuntalainen korosti, että Sysmässä on totuttu tekemään päätöksiä hyvässä yhteisymmärryksessä toisin kuin naapurikunnissa. Yhdessä Sysmässä siis yhtenäisyys tekee ihmeitä ja luo avio-onneakin!

Sysmä on aina ollut minullekin sydämen asia, koti. Ja toki arvostan kunnan päättäjien tulevaisuuden uskoa ja kykyä arvioida kuntalaisten parasta. Kesäsysmäläisenä olen tyytyväinen nykytilaan, mutta uskon vakaasti, että se kylä joka sydämessäni on ei katoa, vaikka muutoksia rakenteissa tulisikin.

Oman tilan myötä kylästä on tullut vieläkin rakkaampi, josta jokainen kirjoitettu uutinen on tärkeä ja mielenkiintoinen. Siksi näitäkin tulin pohtineeksi ja kirjanneeksi.

Jatkossa lienee syytä keskittyä kuitenkin raportoimaan tilan kehityksestä, iloista ja sen sellaisesta pienestä ja kauniista.

***

Vapusta alkaen

Kävimme tarkastamassa paikkoja talven jäljiltä. Mitään yllättävää ei löytynyt. Sisällä oli siellä täällä hiirenkakkaa, syreenistä oli lumi katkonut muutamia oksia ja sauna lämpesi kuten ennenkin. Löylyt olivat taas kirpeät ja kosteat!

Tälle kesälle on suunniteltu paljon hommaa. Ulkoseinät on tarkoitus purkaa ja laudoittaa uudelleen. Tämä työ alkoi koeluontoisesti nyt käynnillämme. Tuohon portaiden eteen on tarkoitus tehdä pieni kuisti ja samalla huolehtia, ettei sadevedet jatkossa osu seinään.

Myös tupa kaipaa kunnostusta ja se hoidetaan nyt alkukesästä. Ja kesäkeittiökin on viimeistelyn tarpeessa. Ja.. ja.. No, eiköhän tuossakin ole jo enemmän kuin tarpeeksi,

Onneks sentään meillä on se sauna, missä renoutua päivän päätteeksi ja huuhtoa päivän hiet pois.



*

Kerran vielä

En malttanutkaan jättää tilaa vielä talvilepoon, vaan teimme sinne pojun kanssa tämän syysloman kunniaksi vielä yhden yön yli retken. Kylmäähän siellä jo oli: maa oli jäinen ja saunassakin mittari näytti nollaa. Silti saimme sen reilussa tunnissa kuumaksi ja löylyt olivat yhtä kirpakat kuin aiemminkin. Kiukaan alla palava tuli valaisi kauniisti hämärtyvässä illassa löylyttelyämme.

Viileää oli sisällä ja ulkona. Yöllä rapisi jäinen ruoho jalkojen alla ja taivaalla loistivat jälleen tähdet upeasti. Nukuimme nyt tuvassa ja laitoimme kammarin oven kiinni, jotta saimme paremmin paikan lämpimäksi. Vällyjen alla oli lopulta ihan lämmin nukkua.

Puiden lehdet olivat jo aikatavalla varisseet ja pihalta oli hyvä tarkastella nyt ympärillä olevia puita. Osa niistä olisi syytä keväällä kaataa ja pilkkoa haloiksi, jotta saamme saunan lämpimäksi jatkossakin. Pitäisikö kuitenkin aloittaa naapurin puista vai omista?

Mielessä vahvistui myös ensi kesän työsuunnitelma. Tupa on laitettava ilman muuta remonttiin. Seiniltä pitäisi repiä pahvit ja vanhat kaapit pois ja leivinuuni purkaa. Sen jälkeen käännetään puuhella toisinpäin, jotta saamme sen paremmin vetämään. Tämän jälkeen voisi miettiä tarpeellisia kalusteita.

Hyvä reissu tuli siis tehtyä, mutta tämä kerta oli kyllä taatusti viimeinen. Lähtiessämme toivottelimme hyvää talvea tontuille ja hiirille, joista jälkimmäiset toivottavasti pysyvät mökin ulkopuolella.

Nyt keskityn Espoossa pesänrakennuspuuhiin ja haaveilemaan palmuista. Nuo suunnitellut työt eivät karkaa mihinkään, vaan odottavat meitä ensi keväänä, kun nurmi ja puut alkavat taas vihertää.

Viimeinen kerta

Viime viikonloppuna kävin yhdessä meidän pojun kanssa tilalla. Se saattoi olla viimeinen tämän kesän vierailu. Yöt alkavat olla jo kylmiä tai ainakin säät ovat niin vaihtelevia, ettei tee mieli mennä. Tällä kertaa sää oli meille suotuisa sekä päivällä että yöllä. Lauantaiyönä ihailin kirkasta tähtitaivasta hämmästellen kuin en koskaan olisi sellaista nähnyt. Täällä kaupungissa katu- ja muut valot himmentävät taivaan loistoa niin paljon öisin.

Kävimme korjaamassa puutarhan satoa. Puissa oli omenia enemmän kuin tarpeeksi. Myös luumupuista saimme mukavan sadon korjattua mukaan.

Ja se sauna! Saunan rakennus ja odotus kesti niin kauan, että yhä jaksan ihaillen katsella piipusta nousevaa savuakin. Se näky on kaunis.

Ja saunamme on niin upea. Alla on kuva, missä näkyy myös viimeistellyt lauteet kaiteineen. Lauteilla on tilaa olla ja nauttia löylyistä. Kyllä vain puusaunan kosteat löylyt voittavat kaikki sähkösaunat. Niin se on. Tuon kokemuksen vuoksi voisi tilalle vielä mennä vaikka vain päiväksi, jotain niin upeaa se on.

Sen vuoksi myös komeat halkopinot ovat alkaneet näyttää silmissäni himoittavilta... Sunnuntaina tein tarkastelukävelyn ja katselin puita, joita voisimme kaataa alkukesästä, jotta voimme löylytellä usein tulevinakin kesinä.

Melkoinen halkopino ja pieni vieras

Täytyy tunnustaa, että lomalla olimme Väinölässä jo niin pitkään, että oli mukavaa palata kotiin. Nyt muutaman viikon tauon jälkeen paluu takaisin tuntui taas hienolta. Myös edistysaskeleet ilahduttivat mieltä aikamoisesti. Onhan se kätevää, että vesi kaivosta tulee pumpun kautta suoraan pesuhuoneen saaviin. Riittää kunhan laittaa sähköjohdon kiinni ja kääntää hanasta. Olennaista tietty on se, että nyt vettä on ja pumppu toimii.

Saunamme on yhä upeampi. Lauteisiin kuuluva kaide oli viimeistelty ja ikkunan alle oli ilmestynyt penkki. Lauantaina lämmitimme saunan kaikessa rauhassa ja löylyt olivatkin mojovat. Varpaita ja kynsiä kipristeli oikein kunnolla!

Säätkin olivat ennusteiden mukaiset. Lauantaina oli hyvä keli ja päivän aikana syntyi komea pino halkoja liiteriin ensi kesää varten. Kirveen heiluttelu oli Petristä itse asiassa mukavaa.

Lauantaiaamuna saimme vieraan, joka ei osannut lähteä pois. Jostain naapuritalosta kotoisin oleva pieni kissanpentu yritti asettua taloksi. Mirri oli niin kesy ja kiltti, että antoi lasten leikkiä kanssaan ärsyyntymättä. Sinne pihalle kisu jäi katselemaan, kun lähdimme. Eiköhän se sieltä jo nyt ole kotiin palannut.

Omenasato ei ollut vielä kypsynyt ja niinpä hedelmät jäivät tällä kertaa puuhun odottelemaan seuraavaa käyntiämme. Melkoinen omenasato meille onkin tulossa.

Toiveikkuus ei kuole

Olemme siis olleet alkukesästäkin jo ueamman kerran tilalla. Ensimmäisen kerran kävin tarkastelemassa paikkoja ja istahtamassa kaivon kannen päällä toukokuun alussa. Paluu - vaikkakin pieneksi hetkeksi - oli ihana.

Kuten olemme aiemminkin kertoneet tekemistä on tolkuttomasti ja aikaa vähän (yhdessä kesässä, mutta loppuelämän projektihan tämä onkin). Kaikki etenee siis todella hitaasti, mutta etenee kuitenkin ja pienistäkin asioista pitää osata iloita. Näitä hetkiä ovat olleet mm. se kun saunan uudesta piipusta ensimmäisen kerran nousi savu. Ei se vieläkään kiukaasta tullut, mutta pesuhuoneen puolella voi jo padassa lämmittää vettä.

Joku aika sitten kolmannes saunan seinistä saatiin paneloitua ja voi että kuinka kaunis voikaan olla uusi puinen seinä! Siitä tulee oikeasti hieno (kuvassa vanhaa ja uutta seinää), kun vain saamme sen valmiiksi. Tänä kesänä.

Saimme myös uusia harmeja, kun kaivossa alkoi vesi käydä vähiin juuri kun olimme ostaneet lapsille uima-altaan. No, tämä pulma pitäisi ratketa aivan pian. Saa nähdä. Maallahan kohta saattaa tarkoittaa pidempääkin aikaa ja siihen pitänee vain tottua.

Latoon on tekeillä lattia ja sitten pöytä. Kiviä ja lautoja sinne viime kerralla asettelin alustavasti ja täytyy sanoa, että ihmeeltä tuntuu senkin saaminen valmiiksi. Alusta on epätasainen ja maata täytyy siis kaivaa ja tasoittaa. Kuinka kummassa saamme aluslaudat samalle tasolle ja vaakatasoon, jotta lattiasta tulee oikeasti suora?

Pihahommat ovat alkaneet niittämisellä, tutkailulla ja suunnittelulla. Mieli tekisi yhä valtavasti alkaa laittamaan kukkapenkkiä ja muita istutuksia, mutta yritän malttaa vielä. Ajatukset muuttuvat vielä ja toisaalta on tässä tärkeämpääkin tekemistä. Tyydyn siis tänä kesänä niittohommiin ja ehkä yhden tai parin kasvin siirtämiseen Espoosta tilalle.

Yhä edelleen mielipuuhiani on istuskella illalla kaikessa hiljaisuudessa, katsella ympärilleni ja suunnitella. Että voi hyvän ajatuksenkin syntyminen olla iso ilo! Toivottavasti saamme myös nauttia näistä ratkaisuista oikeastikin - joistakin jopa tänä kesänä.


*

Vielä kesästä

Kesä meni ja vietimme tilalla ison osan lomasta. Erityisen hurjaa edistystä kesän aikana ei tapahtunut, mutta usko edistymiseen kasvoi. Suunnitelmat selkiytyivät ja tärkeimpien hommien aikataulut. Tupareita vietämme vasta ensi kesänä.

Iso osa ajasta meni siivoamiseen ja raivaamiseen, jotta rakennustyöt voisivat edetä. Saunaa saatiin purettua niin, että pesuhuoneen rakentaminen alkoi. Lauteiden rakentamiseen päästään vasta ensi vuonna.

Jo aiemmin kerroimmekin, että ensimmäinen uudisrakennuksemme huussi valmistui ja loman aikana se maalattiin. Siitä tuli niin hieno, että pitää todeta vielä uudelleen.

Uusi kaivokin tehtiin. Oli sovittu, että juhannuksen jälkeen se laitetaan, mikä tarkoitti heinäkuun puolta väliä tällä kertaa. Yhtenä aamuna pihaan ajoi järjettömän suuri kaivinkone ja alkoi kaivaa. Meidän pesue vetäytyi palelemaan Visulahteen ja illalla pihalla odotti uusi kaivo. Vettäkin sinne tuli, joten ihan toimiva kaivo siitä tuli.

Vanhan kaivon kannen päällä painona oli ollut vuosia vanha aura. Nyt kun sen viimeinenkin tehtävä oli ohi emme raaskineetkaan toimittaa sitä aurojen hautausmaalle, vaan sopivammalta tuntui asetella se keskelle pihaa. Sen ympärille ehkä myöhemmin voisi tulla kukkapenkki, ken ties.

Lapsille siivottiin yksi aittahuone leikkihuoneeksi ja siellä he jonkin verran leikkivätkin. Lelujakin hankittiin, joiden piti jäädä tilalle odottamaan, mutta jostain syystä ne lähes kaikki pakattiinkin viimeisenä päivänä mukaan.

Vanhan talon pihalla ei tosiaankaan kasva siisti ja hoidettu nurmikko, vaan kunnon heinää. Nyt se oli leikattu, jotta pihalla saattoi kulkea. Väinö innostui päivänä eräänä heinätöihinkin. Ne tosin ovat nykyään jo historiaa. Lapset saivatkin tutustua jättimäisiin valkoiseen muoviin käärittyihin heinäpaaleihin, joita naapurin isäntä traktorilla navettaansa kulki. Sellaista se nykyaika maalla on ja silti pienille kaupunkilaisille ihmeellistä.

Ylimpänä jäähyväiskuva: tilamme sellaisena kuin mitä se jäi meitä odottamaan. Kehnossa kunnossa, piha myllättynä ja uusi hieno kaivo keskellä pihaa. Harmillista, mutta syksyn kiireiden vuoksi on vaikea sanoa, koska palaamme seuraavan kerran näihin ympyröihin.