En malttanutkaan jättää tilaa vielä talvilepoon, vaan teimme sinne pojun kanssa tämän syysloman kunniaksi vielä yhden yön yli retken. Kylmäähän siellä jo oli: maa oli jäinen ja saunassakin mittari näytti nollaa. Silti saimme sen reilussa tunnissa kuumaksi ja löylyt olivat yhtä kirpakat kuin aiemminkin. Kiukaan alla palava tuli valaisi kauniisti hämärtyvässä illassa löylyttelyämme.
Viileää oli sisällä ja ulkona. Yöllä rapisi jäinen ruoho jalkojen alla ja taivaalla loistivat jälleen tähdet upeasti. Nukuimme nyt tuvassa ja laitoimme kammarin oven kiinni, jotta saimme paremmin paikan lämpimäksi. Vällyjen alla oli lopulta ihan lämmin nukkua.
Puiden lehdet olivat jo aikatavalla varisseet ja pihalta oli hyvä tarkastella nyt ympärillä olevia puita. Osa niistä olisi syytä keväällä kaataa ja pilkkoa haloiksi, jotta saamme saunan lämpimäksi jatkossakin. Pitäisikö kuitenkin aloittaa naapurin puista vai omista?
Mielessä vahvistui myös ensi kesän työsuunnitelma. Tupa on laitettava ilman muuta remonttiin. Seiniltä pitäisi repiä pahvit ja vanhat kaapit pois ja leivinuuni purkaa. Sen jälkeen käännetään puuhella toisinpäin, jotta saamme sen paremmin vetämään. Tämän jälkeen voisi miettiä tarpeellisia kalusteita.
Hyvä reissu tuli siis tehtyä, mutta tämä kerta oli kyllä taatusti viimeinen. Lähtiessämme toivottelimme hyvää talvea tontuille ja hiirille, joista jälkimmäiset toivottavasti pysyvät mökin ulkopuolella.
Nyt keskityn Espoossa pesänrakennuspuuhiin ja haaveilemaan palmuista. Nuo suunnitellut työt eivät karkaa mihinkään, vaan odottavat meitä ensi keväänä, kun nurmi ja puut alkavat taas vihertää.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti