Vielä kesästä

Kesä meni ja vietimme tilalla ison osan lomasta. Erityisen hurjaa edistystä kesän aikana ei tapahtunut, mutta usko edistymiseen kasvoi. Suunnitelmat selkiytyivät ja tärkeimpien hommien aikataulut. Tupareita vietämme vasta ensi kesänä.

Iso osa ajasta meni siivoamiseen ja raivaamiseen, jotta rakennustyöt voisivat edetä. Saunaa saatiin purettua niin, että pesuhuoneen rakentaminen alkoi. Lauteiden rakentamiseen päästään vasta ensi vuonna.

Jo aiemmin kerroimmekin, että ensimmäinen uudisrakennuksemme huussi valmistui ja loman aikana se maalattiin. Siitä tuli niin hieno, että pitää todeta vielä uudelleen.

Uusi kaivokin tehtiin. Oli sovittu, että juhannuksen jälkeen se laitetaan, mikä tarkoitti heinäkuun puolta väliä tällä kertaa. Yhtenä aamuna pihaan ajoi järjettömän suuri kaivinkone ja alkoi kaivaa. Meidän pesue vetäytyi palelemaan Visulahteen ja illalla pihalla odotti uusi kaivo. Vettäkin sinne tuli, joten ihan toimiva kaivo siitä tuli.

Vanhan kaivon kannen päällä painona oli ollut vuosia vanha aura. Nyt kun sen viimeinenkin tehtävä oli ohi emme raaskineetkaan toimittaa sitä aurojen hautausmaalle, vaan sopivammalta tuntui asetella se keskelle pihaa. Sen ympärille ehkä myöhemmin voisi tulla kukkapenkki, ken ties.

Lapsille siivottiin yksi aittahuone leikkihuoneeksi ja siellä he jonkin verran leikkivätkin. Lelujakin hankittiin, joiden piti jäädä tilalle odottamaan, mutta jostain syystä ne lähes kaikki pakattiinkin viimeisenä päivänä mukaan.

Vanhan talon pihalla ei tosiaankaan kasva siisti ja hoidettu nurmikko, vaan kunnon heinää. Nyt se oli leikattu, jotta pihalla saattoi kulkea. Väinö innostui päivänä eräänä heinätöihinkin. Ne tosin ovat nykyään jo historiaa. Lapset saivatkin tutustua jättimäisiin valkoiseen muoviin käärittyihin heinäpaaleihin, joita naapurin isäntä traktorilla navettaansa kulki. Sellaista se nykyaika maalla on ja silti pienille kaupunkilaisille ihmeellistä.

Ylimpänä jäähyväiskuva: tilamme sellaisena kuin mitä se jäi meitä odottamaan. Kehnossa kunnossa, piha myllättynä ja uusi hieno kaivo keskellä pihaa. Harmillista, mutta syksyn kiireiden vuoksi on vaikea sanoa, koska palaamme seuraavan kerran näihin ympyröihin.

Ensimmäinen

Ensimmäinen pitkä viikonloppu Sysmässä tilallamme meni nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Huussimme valmistui viimein ja otettiin melkein juhlallisin menoin käyttöön. Väinö osallistui huussin viimeistelyyn aikamoisella innolla. Hän porasi, naulasi ja tarkkaili sirkkelin käyttöä.

Siivosimme talosta kammarin ja tuvan, jotta kesälomalla olisi miellyttävämpää tulla viettämään lomaa ja tekemään hommia, joista ei edelleenkään loppua näy.

Luonnon kanssa jouduimme aikamoisiin erimielisyyksiin, kun jokin pörröinen, surisevä ja pistävä hyönteisyhdyskunta oli asettunut asumaan talomme oven pieleen. Yksi heistä ärsyyntyi eräänä iltana ja pisti niskaan! Kamalaa.

Seuraavana päivänä kävin ostamassa myrkkyä, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Joku raja yhteiselollakin on!

Hiiriä ei näkynyt, mutta olivat nekin vierailleet edellisen kerran jälkeen. Johtopäätöksiä senkin suhteen on tehty.

Kolme päivää ilman TV:tä ei tuottanut mitään tuskaa ja työlään päivän jälkeen ei nukahtamisongelmia ollut. Ainoa tuska, jonka koimme oli paluu takaisin ihmisten ilmoille. Kyllä siellä olisi pidempääkin voinut olla.

On siinä homma!

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani vain lohkomistoimituksesta. Sitä enemmän mielessä on pyörinyt se muu, mitä tilalla näin. Meilkein hirvittää koko homma!

Näin lautakasoja, joiden pitäisi muuttua vuorilaudoitukseksi taloon, saunan lauteiksi (kuvassa), pihapöydäksi ja ladon lattiaksi. Pinossa uusi huussikin vielä oli. Näin betonisäkkipinon, mistä pitäisi syntyä lattia saunaan ja pesuhuoneeseen. Tai oikeammin karjahuoneeseen, joka se aikanaan on ollut. Pihalla oli vielä kaunis kasa tiiliä piippuja varten.

Aikamoinen homma siinä on, että nuo saadaan tehtyä ja sehän on vasta alkua... Joka kerta kun ehdin ajatella näin pitkälle muistutan itseäni siitä, että loppuelämän projektihan tämä on. Ja kyllä siitä tilasta meille vielä iloa on.

Ajatuksissa on, että muutaman viikon päästä Väinön kanssa poikkeaisimme arviomassa tilannetta, jotta lomasuunnitelmat selkiytyisivät. Täytyy toivoa parasta.

Omat rajat

Tilallamme on nyt pyykit paikoillaan ja rajat mitattu. Nimikin tuli hyväksyttyä. Toimitukseen kannatti totisesti osallistua! Oli ilo olla tekemisissä erittäin ammattitaitoisen valtion virkamiehen kanssa, joka osasi todella hommansa ja sen lisäksi ymmärsi tuoda esiin sekä omansa että osallisten oikeudet ja velvollisuudet. Laki ja käytännön neuvonta olivat oivasti samassa paketissa.

Hieman savolaisittain kävi selväksi myös se, että me lohkottavan tilan omistajina olemme vastuussa siitä, että toimituksen koko lasku (noin 1000 €) tulee aikanaan maksettua, vaikka olemmekin isännän kanssa asiasta toisin sopineet. Hinnan muodostuminenkin meille selitettiin: on perusmaksua, toimitusmaksua, jokaisella pyykillä oma hintansa ja sekin maksoi erikseen, että sovimme yhdessä yhden kadonneen pyykin paikan.

Pari tuntia pienen tilan rajojen selvittäminen ja määrittäminen vei aikaa. Ihmeenä pidän sitä, että aikamoisesta pöhkeiköstä ja kivikosta toimitusinsinööri löysi vanhan kiven ja käännettyään sen näimme pyykin numeron. Hetken aikaa isännän kanssa pohdimme olisiko aika mennä lottoamaan, mutta päädyimme kuitenkin hämmästelemään insinöörin ammattitaitoa.

Kolme uutta pyykkiä maahan iskettiin. Uuden tilan omistajan tehtävä on kuulemma iskeä pyykit maahan. Myönnän, että olisi se jäänyt tekemättä ellei isäntä olisi hoitanut hommaa. Ensimmäisen pyykin ensimmäiset iskut kuitenkin löin.

Kokouksen päätteeksi virkamies itsekin myönsi hetken pelänneensä, että toimitus jouduttaisiin keskeyttämään. Pöytäkirjan, jossa on sitten vahvistettu tilamme pinta-ala sekä kartan ja kiinteistörekisteriotteen saamme joskus kesällä postissa. Lasku tulee kuulemme viikko sen jälkeen, koska se kiertää toisen konttorin kautta.

Vieraita

Viikonloppuna saimme kuulla, että tilallamme on käynyt talven aikana vieraita. Talossamme sisällä ollutta pataa oli hieman nakerrettu ja sen sisälle oli yritetty kaivaa pesäpaikkaa. Onneksi hanke oli jäänyt yritykseksi ja hiiret ovat siirtyneet ruokaisampaan paikkaan. Tällaisiin vierailijoihin pitää muistaa syksyllä varautua!

Ensi viikolla on sitten se suuri päivä, joilloin saamme viralliset rajat tilallemme. Olen saanut järjestettyä vapaata ja pääsen paikalle. Siitä tulee toinen yön yli retkeni tilalle.

Postia

Saimme postia Sysmästä: tuli lasku loma-asunnon jätehuollosta. Konaisen vuoden saamme luvan kanssa viedä jätteemme jätepisteeseen, kun maksamme 72 euroa. Mielelläänhän tuon laskun maksaa, sillä tulemme varmasti myös pistettä täyttämään roinalla, jota tilamme nurkista löytyy. Onneksemme myös lähin piste on kävelymatkan päässä, joten pisteellä voi myös käydä usein.

Myös maanmittaustoimisto laittoi kutsun meille molemmille. Tilamme lohkotaan parin viikon päästä ja olen jo järjestellyt päivän vapaaksi, jotta pääsen toimitukseen mukaan. Ei se varmaan kovin ihmeellinen tapahtuma ole, mutta sellaista tuskin tulee toista eteeni tässä elämässä. Haluan olla mukana, kun rajapyykit isketään maahan.

Muitakin uutisia olemme saaneet. Saha on käynyt ja laudat ovat kesän hommia varten tehty. Myös ulkopöytäämme varten on kunnon lankut olemassa ja olemme sen mitoista keskustelleet. Suunnitelmia on siis edelleen yllin kyllin.

Ajatukset ovat taas yhä useammin Sysmässä. Toivon niin kovasti, että saamme työt etenemään niin, että voimma lomaamme siellä viettää!

Parin viikon päästä on joka tapauksessa uusia kuvia tiedossa ja kokemuksia toisesta yöstäni tilalla.

Väinölä

Usein ensimmäinen idea on paras idea. Lapset pääsivät lopulta aika nopeasti yksimielisyyteen sittenkin, että tilamme nimeksi tulee Väinölä. Nyt he jo suunnittelevat kesän retkiä Väinölään!

Niinpä pistin postiin tiedon toiveistani paikan uuden nimen suhteen ja lukuisia päiviä, jolloin olisin valmis osallistumaan lohkomistoimitukseen. Toivottavasti pystyvät huomioimaan ne siten, kuin lupasivat.

Elsalle olemme luvanneet nimetä, jonkin piharakennuksista hänen mukaansa, jotta hänkin tuntisi paikan omakseen. Kuvassa olevasta lato- ja navettarakennuksesta voisimme tehdä Elsan nurkan, kulman tai sopen, missä vietämme kesäpäivinä maukkaita hetkiä hyvän ruuan äärellä.

Olemme saaneet myös terveisiä Sysmästä. Huonosta talvesta huolimatta puita on metsästä kaadettu ja saha on tilattu maaliskuuksi. Ainakaan toistaiseksi ei siis suunnitelmia ole suunnitelmia pitänyt muuttaa ja haaveilemme edelleen kesälomasta omassa Väinölässämme.

Mikä tilalle nimeksi?

Saimme viikolla käräjäoikeudesta todistuksen lainhuudosta ja ilmoituksen Hämeen maanmittaustoimistosta, että asiamme (so. lohkominen) on tullut vireille. Eikö olekin loistavaa palvelua! Kirjeen mukana oli myös lomake, jossa tiedustellaan toiveitamme toimitusajasta sekä ehdotustamme syntyvän uuden kiinteistön nimeksi.

Tätä emme olleetkaan ajatelleet. Paikka kaiketi nimetään uudelleen, vaikka kantatilasta lohkotaankin rakennukset ja pihapiiiri - se mitä vanhalla nimellä on tarkoitettu. Molemmilla ei voi olla samaa nimeä.

Tämä on tärkeä päätös, jota pitää pohtia tarkkaan. Muutamia ehdotuksiakin on jo syntynyt:
- Väinölä (Elsa protestoi tätä vastaan)
- Koivumaa, Koivukangas, Vihtala (nämä kolme olisivat johdannaisia kantatilasta)
- Jäärälä (kuvaisi perhettämme parhaiten)
- Mustakallio (jotta Petrin suku saisi oman paikan)
- Jaanala tai Petrilä eivät kuulosta kovin hyviltä
- ??

Jotain positiivista sen nimen pitäisi kuvata, mutta pitäisikö sen perustua perinteeseen vai olla jollain tavoin postmoderni ja urbaani?

Olisi tavattoman hienoa keksiä hyvä nimi, jolla oli hyvä tarina. Siinäpä haastetta kerrakseen.