Melkoinen halkopino ja pieni vieras

Täytyy tunnustaa, että lomalla olimme Väinölässä jo niin pitkään, että oli mukavaa palata kotiin. Nyt muutaman viikon tauon jälkeen paluu takaisin tuntui taas hienolta. Myös edistysaskeleet ilahduttivat mieltä aikamoisesti. Onhan se kätevää, että vesi kaivosta tulee pumpun kautta suoraan pesuhuoneen saaviin. Riittää kunhan laittaa sähköjohdon kiinni ja kääntää hanasta. Olennaista tietty on se, että nyt vettä on ja pumppu toimii.

Saunamme on yhä upeampi. Lauteisiin kuuluva kaide oli viimeistelty ja ikkunan alle oli ilmestynyt penkki. Lauantaina lämmitimme saunan kaikessa rauhassa ja löylyt olivatkin mojovat. Varpaita ja kynsiä kipristeli oikein kunnolla!

Säätkin olivat ennusteiden mukaiset. Lauantaina oli hyvä keli ja päivän aikana syntyi komea pino halkoja liiteriin ensi kesää varten. Kirveen heiluttelu oli Petristä itse asiassa mukavaa.

Lauantaiaamuna saimme vieraan, joka ei osannut lähteä pois. Jostain naapuritalosta kotoisin oleva pieni kissanpentu yritti asettua taloksi. Mirri oli niin kesy ja kiltti, että antoi lasten leikkiä kanssaan ärsyyntymättä. Sinne pihalle kisu jäi katselemaan, kun lähdimme. Eiköhän se sieltä jo nyt ole kotiin palannut.

Omenasato ei ollut vielä kypsynyt ja niinpä hedelmät jäivät tällä kertaa puuhun odottelemaan seuraavaa käyntiämme. Melkoinen omenasato meille onkin tulossa.

Toiveikkuus ei kuole

Olemme siis olleet alkukesästäkin jo ueamman kerran tilalla. Ensimmäisen kerran kävin tarkastelemassa paikkoja ja istahtamassa kaivon kannen päällä toukokuun alussa. Paluu - vaikkakin pieneksi hetkeksi - oli ihana.

Kuten olemme aiemminkin kertoneet tekemistä on tolkuttomasti ja aikaa vähän (yhdessä kesässä, mutta loppuelämän projektihan tämä onkin). Kaikki etenee siis todella hitaasti, mutta etenee kuitenkin ja pienistäkin asioista pitää osata iloita. Näitä hetkiä ovat olleet mm. se kun saunan uudesta piipusta ensimmäisen kerran nousi savu. Ei se vieläkään kiukaasta tullut, mutta pesuhuoneen puolella voi jo padassa lämmittää vettä.

Joku aika sitten kolmannes saunan seinistä saatiin paneloitua ja voi että kuinka kaunis voikaan olla uusi puinen seinä! Siitä tulee oikeasti hieno (kuvassa vanhaa ja uutta seinää), kun vain saamme sen valmiiksi. Tänä kesänä.

Saimme myös uusia harmeja, kun kaivossa alkoi vesi käydä vähiin juuri kun olimme ostaneet lapsille uima-altaan. No, tämä pulma pitäisi ratketa aivan pian. Saa nähdä. Maallahan kohta saattaa tarkoittaa pidempääkin aikaa ja siihen pitänee vain tottua.

Latoon on tekeillä lattia ja sitten pöytä. Kiviä ja lautoja sinne viime kerralla asettelin alustavasti ja täytyy sanoa, että ihmeeltä tuntuu senkin saaminen valmiiksi. Alusta on epätasainen ja maata täytyy siis kaivaa ja tasoittaa. Kuinka kummassa saamme aluslaudat samalle tasolle ja vaakatasoon, jotta lattiasta tulee oikeasti suora?

Pihahommat ovat alkaneet niittämisellä, tutkailulla ja suunnittelulla. Mieli tekisi yhä valtavasti alkaa laittamaan kukkapenkkiä ja muita istutuksia, mutta yritän malttaa vielä. Ajatukset muuttuvat vielä ja toisaalta on tässä tärkeämpääkin tekemistä. Tyydyn siis tänä kesänä niittohommiin ja ehkä yhden tai parin kasvin siirtämiseen Espoosta tilalle.

Yhä edelleen mielipuuhiani on istuskella illalla kaikessa hiljaisuudessa, katsella ympärilleni ja suunnitella. Että voi hyvän ajatuksenkin syntyminen olla iso ilo! Toivottavasti saamme myös nauttia näistä ratkaisuista oikeastikin - joistakin jopa tänä kesänä.


*

Vielä kesästä

Kesä meni ja vietimme tilalla ison osan lomasta. Erityisen hurjaa edistystä kesän aikana ei tapahtunut, mutta usko edistymiseen kasvoi. Suunnitelmat selkiytyivät ja tärkeimpien hommien aikataulut. Tupareita vietämme vasta ensi kesänä.

Iso osa ajasta meni siivoamiseen ja raivaamiseen, jotta rakennustyöt voisivat edetä. Saunaa saatiin purettua niin, että pesuhuoneen rakentaminen alkoi. Lauteiden rakentamiseen päästään vasta ensi vuonna.

Jo aiemmin kerroimmekin, että ensimmäinen uudisrakennuksemme huussi valmistui ja loman aikana se maalattiin. Siitä tuli niin hieno, että pitää todeta vielä uudelleen.

Uusi kaivokin tehtiin. Oli sovittu, että juhannuksen jälkeen se laitetaan, mikä tarkoitti heinäkuun puolta väliä tällä kertaa. Yhtenä aamuna pihaan ajoi järjettömän suuri kaivinkone ja alkoi kaivaa. Meidän pesue vetäytyi palelemaan Visulahteen ja illalla pihalla odotti uusi kaivo. Vettäkin sinne tuli, joten ihan toimiva kaivo siitä tuli.

Vanhan kaivon kannen päällä painona oli ollut vuosia vanha aura. Nyt kun sen viimeinenkin tehtävä oli ohi emme raaskineetkaan toimittaa sitä aurojen hautausmaalle, vaan sopivammalta tuntui asetella se keskelle pihaa. Sen ympärille ehkä myöhemmin voisi tulla kukkapenkki, ken ties.

Lapsille siivottiin yksi aittahuone leikkihuoneeksi ja siellä he jonkin verran leikkivätkin. Lelujakin hankittiin, joiden piti jäädä tilalle odottamaan, mutta jostain syystä ne lähes kaikki pakattiinkin viimeisenä päivänä mukaan.

Vanhan talon pihalla ei tosiaankaan kasva siisti ja hoidettu nurmikko, vaan kunnon heinää. Nyt se oli leikattu, jotta pihalla saattoi kulkea. Väinö innostui päivänä eräänä heinätöihinkin. Ne tosin ovat nykyään jo historiaa. Lapset saivatkin tutustua jättimäisiin valkoiseen muoviin käärittyihin heinäpaaleihin, joita naapurin isäntä traktorilla navettaansa kulki. Sellaista se nykyaika maalla on ja silti pienille kaupunkilaisille ihmeellistä.

Ylimpänä jäähyväiskuva: tilamme sellaisena kuin mitä se jäi meitä odottamaan. Kehnossa kunnossa, piha myllättynä ja uusi hieno kaivo keskellä pihaa. Harmillista, mutta syksyn kiireiden vuoksi on vaikea sanoa, koska palaamme seuraavan kerran näihin ympyröihin.

Ensimmäinen

Ensimmäinen pitkä viikonloppu Sysmässä tilallamme meni nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Huussimme valmistui viimein ja otettiin melkein juhlallisin menoin käyttöön. Väinö osallistui huussin viimeistelyyn aikamoisella innolla. Hän porasi, naulasi ja tarkkaili sirkkelin käyttöä.

Siivosimme talosta kammarin ja tuvan, jotta kesälomalla olisi miellyttävämpää tulla viettämään lomaa ja tekemään hommia, joista ei edelleenkään loppua näy.

Luonnon kanssa jouduimme aikamoisiin erimielisyyksiin, kun jokin pörröinen, surisevä ja pistävä hyönteisyhdyskunta oli asettunut asumaan talomme oven pieleen. Yksi heistä ärsyyntyi eräänä iltana ja pisti niskaan! Kamalaa.

Seuraavana päivänä kävin ostamassa myrkkyä, joka tappaa talossa ja puutarhassa. Joku raja yhteiselollakin on!

Hiiriä ei näkynyt, mutta olivat nekin vierailleet edellisen kerran jälkeen. Johtopäätöksiä senkin suhteen on tehty.

Kolme päivää ilman TV:tä ei tuottanut mitään tuskaa ja työlään päivän jälkeen ei nukahtamisongelmia ollut. Ainoa tuska, jonka koimme oli paluu takaisin ihmisten ilmoille. Kyllä siellä olisi pidempääkin voinut olla.

On siinä homma!

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani vain lohkomistoimituksesta. Sitä enemmän mielessä on pyörinyt se muu, mitä tilalla näin. Meilkein hirvittää koko homma!

Näin lautakasoja, joiden pitäisi muuttua vuorilaudoitukseksi taloon, saunan lauteiksi (kuvassa), pihapöydäksi ja ladon lattiaksi. Pinossa uusi huussikin vielä oli. Näin betonisäkkipinon, mistä pitäisi syntyä lattia saunaan ja pesuhuoneeseen. Tai oikeammin karjahuoneeseen, joka se aikanaan on ollut. Pihalla oli vielä kaunis kasa tiiliä piippuja varten.

Aikamoinen homma siinä on, että nuo saadaan tehtyä ja sehän on vasta alkua... Joka kerta kun ehdin ajatella näin pitkälle muistutan itseäni siitä, että loppuelämän projektihan tämä on. Ja kyllä siitä tilasta meille vielä iloa on.

Ajatuksissa on, että muutaman viikon päästä Väinön kanssa poikkeaisimme arviomassa tilannetta, jotta lomasuunnitelmat selkiytyisivät. Täytyy toivoa parasta.

Omat rajat

Tilallamme on nyt pyykit paikoillaan ja rajat mitattu. Nimikin tuli hyväksyttyä. Toimitukseen kannatti totisesti osallistua! Oli ilo olla tekemisissä erittäin ammattitaitoisen valtion virkamiehen kanssa, joka osasi todella hommansa ja sen lisäksi ymmärsi tuoda esiin sekä omansa että osallisten oikeudet ja velvollisuudet. Laki ja käytännön neuvonta olivat oivasti samassa paketissa.

Hieman savolaisittain kävi selväksi myös se, että me lohkottavan tilan omistajina olemme vastuussa siitä, että toimituksen koko lasku (noin 1000 €) tulee aikanaan maksettua, vaikka olemmekin isännän kanssa asiasta toisin sopineet. Hinnan muodostuminenkin meille selitettiin: on perusmaksua, toimitusmaksua, jokaisella pyykillä oma hintansa ja sekin maksoi erikseen, että sovimme yhdessä yhden kadonneen pyykin paikan.

Pari tuntia pienen tilan rajojen selvittäminen ja määrittäminen vei aikaa. Ihmeenä pidän sitä, että aikamoisesta pöhkeiköstä ja kivikosta toimitusinsinööri löysi vanhan kiven ja käännettyään sen näimme pyykin numeron. Hetken aikaa isännän kanssa pohdimme olisiko aika mennä lottoamaan, mutta päädyimme kuitenkin hämmästelemään insinöörin ammattitaitoa.

Kolme uutta pyykkiä maahan iskettiin. Uuden tilan omistajan tehtävä on kuulemma iskeä pyykit maahan. Myönnän, että olisi se jäänyt tekemättä ellei isäntä olisi hoitanut hommaa. Ensimmäisen pyykin ensimmäiset iskut kuitenkin löin.

Kokouksen päätteeksi virkamies itsekin myönsi hetken pelänneensä, että toimitus jouduttaisiin keskeyttämään. Pöytäkirjan, jossa on sitten vahvistettu tilamme pinta-ala sekä kartan ja kiinteistörekisteriotteen saamme joskus kesällä postissa. Lasku tulee kuulemme viikko sen jälkeen, koska se kiertää toisen konttorin kautta.

Vieraita

Viikonloppuna saimme kuulla, että tilallamme on käynyt talven aikana vieraita. Talossamme sisällä ollutta pataa oli hieman nakerrettu ja sen sisälle oli yritetty kaivaa pesäpaikkaa. Onneksi hanke oli jäänyt yritykseksi ja hiiret ovat siirtyneet ruokaisampaan paikkaan. Tällaisiin vierailijoihin pitää muistaa syksyllä varautua!

Ensi viikolla on sitten se suuri päivä, joilloin saamme viralliset rajat tilallemme. Olen saanut järjestettyä vapaata ja pääsen paikalle. Siitä tulee toinen yön yli retkeni tilalle.