Väinölä

Usein ensimmäinen idea on paras idea. Lapset pääsivät lopulta aika nopeasti yksimielisyyteen sittenkin, että tilamme nimeksi tulee Väinölä. Nyt he jo suunnittelevat kesän retkiä Väinölään!

Niinpä pistin postiin tiedon toiveistani paikan uuden nimen suhteen ja lukuisia päiviä, jolloin olisin valmis osallistumaan lohkomistoimitukseen. Toivottavasti pystyvät huomioimaan ne siten, kuin lupasivat.

Elsalle olemme luvanneet nimetä, jonkin piharakennuksista hänen mukaansa, jotta hänkin tuntisi paikan omakseen. Kuvassa olevasta lato- ja navettarakennuksesta voisimme tehdä Elsan nurkan, kulman tai sopen, missä vietämme kesäpäivinä maukkaita hetkiä hyvän ruuan äärellä.

Olemme saaneet myös terveisiä Sysmästä. Huonosta talvesta huolimatta puita on metsästä kaadettu ja saha on tilattu maaliskuuksi. Ainakaan toistaiseksi ei siis suunnitelmia ole suunnitelmia pitänyt muuttaa ja haaveilemme edelleen kesälomasta omassa Väinölässämme.

Mikä tilalle nimeksi?

Saimme viikolla käräjäoikeudesta todistuksen lainhuudosta ja ilmoituksen Hämeen maanmittaustoimistosta, että asiamme (so. lohkominen) on tullut vireille. Eikö olekin loistavaa palvelua! Kirjeen mukana oli myös lomake, jossa tiedustellaan toiveitamme toimitusajasta sekä ehdotustamme syntyvän uuden kiinteistön nimeksi.

Tätä emme olleetkaan ajatelleet. Paikka kaiketi nimetään uudelleen, vaikka kantatilasta lohkotaankin rakennukset ja pihapiiiri - se mitä vanhalla nimellä on tarkoitettu. Molemmilla ei voi olla samaa nimeä.

Tämä on tärkeä päätös, jota pitää pohtia tarkkaan. Muutamia ehdotuksiakin on jo syntynyt:
- Väinölä (Elsa protestoi tätä vastaan)
- Koivumaa, Koivukangas, Vihtala (nämä kolme olisivat johdannaisia kantatilasta)
- Jäärälä (kuvaisi perhettämme parhaiten)
- Mustakallio (jotta Petrin suku saisi oman paikan)
- Jaanala tai Petrilä eivät kuulosta kovin hyviltä
- ??

Jotain positiivista sen nimen pitäisi kuvata, mutta pitäisikö sen perustua perinteeseen vai olla jollain tavoin postmoderni ja urbaani?

Olisi tavattoman hienoa keksiä hyvä nimi, jolla oli hyvä tarina. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Talvitauko

Tilaltamme ei ole juuri uutisia kuulunut. Sähkösopimusasioita olen hoidellut ja varainsiirtoverojen maksamisen jälkeen odottelemme yhteydenottoa lohkomisesta joskus keväällä.

Talvi ei ole vielä Sysmäänkään tullut, joten tilamme ja pieni mökkimme viettää myös mustaa joulua itsekseen. Kaikki suunnitelmat palasivat pitkästä aikaa eilen mieleen, kun saimme vieraita Espooseen Sysmästä. Tärkeysjärjestys on edelleen selvä, mutta hieman tässä miettii mitä kaikkea pystymme oikeasti ensi vuonna tekemään.

Saimme kuulla, että iso osa puutavarasta, jota kevään ja kesän töihin tarvitaan humisee vielä metsässä. Tulisipa siis sitä lunta, että sekin asia etenisi.

Piiput syyniin

Kuulin, että keskiviikkona tilallemme tulee nuohooja. Siksi nyt viikonloppuna on sekä talon että saunan piipun juurelle laitettu lapetikkaat. Talo on tosiaan ollut pidempään lähes asumattomana ja piiputkin ovat vähän ränsistyneet. Nuohooja osaa onneksi ohjeistaa niiden korjaamisessa.

Kun olin tilalla yötä emme saaneet tuvassa olevaa hellaa vetämään lainkaan. Toivoakseni asia korjautuu ennen ensi kevättä.

Talossa on aikoinaan ollut kammarissa kamina, mutta se on purettu. Vähän tässä on ajateltu, että sen paikalle olisi hyvä hankkia sellainen pieni takka, jossa on lasiluukku. Se lämmittäisi keväisin ja syksyisin mukavasti ja antaisi vähän myös tunnelmaa.

Ensiksi kuitenkin pitää saada savut kulkemaan piipusta ulos.

Purkuhommia

Tuo meidän aittarakennus on tosiaan pitkä. Siinä on kolme aittaa, joista yhdessä on vielä viljalaarit (vai mitä ne oikein onkaan nimeltään?) paikoillaan. Samassa rakennuksessa on myös halkoliiteri ja sauna pesuhuoneineen. Tai oikeammin pesuhuone on pieni karjakeittiö onhan kyse entisen maatilan piharakennuksista.

Rakennus on rakennettu osissa. Sauna, jossa on ikkuna, on selvästi vanhin. Toisesta päästä sitä on sitten hiljalleen pidennetty. Saa nähdä haluavatko lapset tehdä niistä aittahuoneista joskus itselleen omia nukkumapaikkoja. Jos haluavat, saavat ihan itse sitten rakennella niitä.

Rakennuksen päätyyn on joskus rakennettu karmean näköinen autotalli (alimmassa kuvassa), joka tänä viikonloppuna purettiin. Tilalle laitetaan soraa painumaan, jotta keväällä nurkalle voidaan rakentaa uusi huussi. Kunnollinen huussihan on kesäelämän ehdoton edellytys, eikö?

Kuulumisia

Pistän tähän vielä heinäkuisia kuvia tilaltammme: monenlaisia rakennuksia pilkistää pitkäksi kasvaneen heinän ja muun kasvillisuuden keskeltä.

Olemme saaneet myös terveisiä maalta. Tilalle on nyt tuotu iso kasa soraa ja saunan sisustan purkaminen on käynnistynyt. Ja saunan päädyssä olevan hökötyksen, joka joskus on kai ollut autotalli, suunnitellaan. Töitä siellä siis tehdään, kun keretään ja vähän kerrallaan. Onhan tässä aikaa.

Unelmista totta: paluu Sysmään

Joka kesä olen haaveillut kesäpaikasta Sysmässä. Näin siitä kirjoitin viime vuonna:
http://jaanaleppakorpi.blogspot.com/2006/07/kaunis-vire-kes-sysm.html

Tämä kesä oli erilainen, sillä nyt syyskuussa teimme haaveista totta ja ostimme pienen tilan pihapiirin ja loppuelämän projektin. 4.7. näimme paikan ensimmäisen kerran, eikä se jättänyt mieltäni rauhaan. Oli tartuttava tilaisuuteen, joita ei ihan joka päivä eteen tule.

Paljon siinä on tekemistä, mutta minulle riittää ensi alkuun, että saamme siitä sellaisen, että siellä voi kesällä muutaman viikon olla. Sauna pitää korjata ja uusi huussi laittaa. Tupaakin pitää vähän korjailla ja pihalle kertyneet romut kerätä pois.

Pihapiirissä on rakennuksia liiaksi asti ja osasta onkin tarkoitus ensi tilassa päästä eroon. Onneksi kaikkia ovia ei tarvitse avata, vaan ne saavat odottaa rauhassa aikaa, jolloin on niiden vuoro. Suunnitelmia on valtavasti!

Sysmä on hyvä kesäpaikka: sen tarjoamat kesäriennot ovat ovat oikeasti mielenkiintoisia; kirkolla on useampikin ruokapaikka ja kahvila ja kaupatkin ovat laajentaneet viime vuosina tilojaan. Ja paikka on sopivan kaukana Espoosta.

Tarkoitus ei ole viettää kaikkia kesäviikonloppuja siellä - siitä pakkoreissaamisesta olen lapsuudessa saanut tarpeeksi. Sinne mennään, kun sitä tuntuu ja aikaa on vähän enemmän kuin tavallisena viikonloppuna.

Tämä on alku jonkun uuden. Paluu lapsuuden maisemiin, mutta samalla omiin nurkkiin.

Jaana